Web Content Display

Sähkönsiirron kohtuullisen hinnoittelun ja verkkoinvestointien valvonta – Usein kysyttyä
 

Sähköverkkoyhtiöiden hinnankorotusten myötä Energiaviraston kohtuullisen hinnoittelun valvonta ja valvontamenetelmät ovat herättäneet poikkeuksellisen laajaa kiinnostusta.

Energiavirasto on koonnut alle usein kysytyt kysymykset.

 

1) Eikö Energiavirasto voi velvoittaa sähköverkkoyhtiötä perumaan sähkön siirtohinnan korotukset?

Energiaviraston toimivallasta valvoa sähköverkkoyhtiöiden hinnoittelua on säädetty lailla. Energiavirasto valvoo sähköverkkoyhtiöiden siirtohinnoittelua kokonaisuutena neljän vuoden jaksoissa. Energiavirasto ei siten voi suoraan velvoittaa yhtiötä alentamaan siirtohintoja.

Virasto vahvistaa etukäteen kahdeksaksi vuodeksi sähköverkkoyhtiöille valvontamenetelmät. Sähkömarkkinalainsäädännön perusteella valvontamenetelmät perustuvat tuottokattoon. Tämä määritellään sallimalla sähköverkkoon sitoutuneelle pääomalle kohtuullinen tuottoaste.  Sähköverkkoyhtiön toteutuneen oikaistun tuloksen on pysyttävä tuottokaton alla nelivuotiskauden. Kyseessä ei siten ole hintakatto.

Sen sijaan Energiavirasto tutkii lain perusteella, onko korotuksista ilmoitettu lainmukaisella tavalla ja ovatko korotukset kohdistuneet asiakkaisiin tasapuolisesti.

Lisäksi Energiavirasto on esittänyt elinkeinoministeri Olli Rehnille, että siirtohintojen kertakorotuksille säädettäisiin Suomessa katto sekä tietty toteutumisväli.

 

2)  Koska Energiavirasto tutkii, onko siirtohinnoittelu kohtuullista?

Sähkömarkkinalainsäädännön mukaan Energiavirasto tutkii vuosien 2016–2019 hinnoittelun kohtuullisuuden vuonna 2020.  Tällöin virasto antaa kullekin sähköverkkoyhtiölle valvontapäätöksen, jossa mahdollisesti peritty ylihinta velvoitetaan palauttamaan asiakkaille seuraavan nelivuotiskauden aikana siirtomaksuissa.

Jos ylihinnoittelun määrä nelivuotiskaudella ylittää kohtuullisen tuoton vähintään 5 prosentilla, siihen lisätään korko, joka on hyvitettävä asiakkaille. Lain mukaan kahden ylijäämäisen nelivuotiskauden jälkeen Energiavirasto voi käynnistää sakkomenettelyn ja esittää markkinaoikeudelle seuraamusmaksua.

Vastaavasti alijäämäinen (alihinnoitellut) sähköverkkoyhtiö voi nostaa vastaavalla summalla siirtohintaa seuraavalla valvontajaksolla.

 

3) Mihin siirtohinnoittelun valvonta perustuu?

Valvonta perustuu sähkömarkkinalainsäädäntöön ja Energiaviraston tämän perusteella vahvistamiin kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmiin sekä oikeuskäytäntöön. Valvontamenetelmien tulee olla lain ja oikeuskäytännön perusteella sähköverkkoyhtiöille tasapuolisia. Esimerkiksi tuottoastetta ei voi määritellä erilaiseksi maaseutu- ja kaupunkiyhtiöille.

 

4) Mikä on Energiaviraston kanta mittaviin hinnankorotuksiin?

Energiaviraston toimintaa sitoo lainsäädäntö. Sähkönsiirtohintojen korotukset eivät ole sähkömarkkinalainsäädännön kannalta niinkään laillisuuskysymys. Sen sijaan Energiavirasto toteaa, että ottaen huomioon sähköverkkotoiminnan monopoliluonteen ja yhteiskunnallisen merkittävyyden, mittavat hinnankorotukset edustavat epätoivottavaa tyyliä.

 

5) Vaatiiko Energiavirasto sähköverkkoyhtiöitä investoimaan liikaa?

Vuoden 2011 lopun myrskyjen ja laajojen sähkökatkosten johdosta sähkömarkkinalakiin säädettiin vaatimukset jakeluverkkojen toimitusvarmuuden parantamiseksi. Lain mukaan jakeluverkkoyhtiöiden on siirtymäajassa viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä huolehdittava, että myrskyn tai lumikuorman johdosta sähkönjakelu ei asemakaava-alueilla keskeydy yli 6 tunniksi ja näiden ulkopuolella yli 36 tunniksi.

Lain mukaan sähköverkkoyhtiö saa valita keinot, joilla se pääsee toimitusvarmuusvaatimuksiin. Maakaapelointi on yksi hyväksytty keino.

Lain vaikutusarvioinnin mukaan 6 ja 36 tunnin vaatimusten kustannukset ovat 3,5 miljardia euroa. Energiaviraston sähköverkkoyhtiöiltä keräämien tietojen mukaan arvio on oikean suuntainen.

Sähköverkon toimitusvarmuuden tason parantaminen maksaa. Lähtökohtaisesti asiakas ei voi saada samaan aikaan korkeaa toimitusvarmuuden tasoa ja halpaa siirtohintaa.

 

6) Kuinka paljon sähköverkkoyhtiöt investoivat, jotta sähköverkosta saadaan säävarma?

Sähköverkkoyhtiöiden Energiavirastolle toimittamien ensimmäisten kehittämissuunnitelmien mukaan sähköverkkoyhtiöt tekevät vuosien 2014 - 2028 aikana verkkoonsa korvausinvestointeja ja ennakoivaa kunnossapitoa noin 9 miljardilla eurolla. Kuitenkin pelkästään nykyisen kaltaisen verkon ylläpidon kustannukset ovat noin 6–7 miljardia euroa.

On myös muistettava, että suuri osa Suomen ilmajohtoverkosta on rakennettu 1960–70 -luvuilla, joten merkittävä osa sähköverkkoa on joka tapauksessa uusimisen tarpeessa.

 

7) Valvooko Energiavirasto sähköverkon kuntoon laittamista?

Energiavirasto valvoo sähkömarkkinalain nojalla sähköverkon toimitusvarmuuden parantamista verkonhaltijoiden kehittämissuunnitelmien avulla. Sähköverkkoyhtiöiden on toimitettava päivitetyt kehittämissuunnitelmat Energiavirastolle kahden vuoden välein.

Kehittämissuunnitelmissa on ilmoitettava muun muassa keinot, joilla sähköverkkoyhtiö täyttää lain toimitusvarmuusvaatimukset sekä toimenpidemäärät seuraavalle kahdelle vuodelle ja vuoteen 2028 asti. Sähköverkkoyhtiön pitää toimittaa vuodesta 2016 alkaen myös tiedot tehdyistä investoinneista kahdelta edelliseltä vuodelta.

Energiavirasto on vaatinut muutoinkin sähköverkon kunnossapitoa laiminlyöneitä verkonhaltijoita laittamaan sähköverkkonsa kuntoon. Korkein hallinto-oikeus antoi viimeksi tammikuussa ratkaisun, jossa se katsoi, että Energiavirasto sai velvoittaa Caruna Oy:n kunnostamaan suurjännitteistä 110 kV sähköverkkoaan kehittämisvelvollisuuden nojalla.

Energiavirasto on esittänyt elinkeinoministeri Olli Rehnille, että lainsäädännössä mahdollistettaisiin sen valvominen, että sähköverkkoyhtiöt myös käyttävät keräämiään tuottoja investointeihin.

 

8) Mitä muutoksia Energiavirasto teki valvontamenetelmiin vuodesta 2016 alkaen?

Keskeiset muutokset valvontamenetelmiin vuodesta 2016 alkaen ovat:

  • Sähköverkkotoimintaan sitoutunut pääoma: yksikköhinnat on päivitetty ja verkko-omaisuuden vuotuisessa laskennassa ei enää tehdä inflaatiokorjausta, vaan inflaatio otetaan huomioon tuottoasteessa
  • Kohtuullinen tuottoaste: tuottoasteen muutoksia pitkällä tähtäimellä on vakautettu ottamalla käyttöön riskittömän koron 10 vuoden vertailuaineisto, tuottoaste on myös noussut (verrattuna 3. valvontajaksoon, muttei niinkään 1. ja 2. verrattuna)
  • Kannustimet: ohjausvaikutukset ovat tehostuneet
  • Tuloksen oikaisu: laskennallinen verovähennys on poistettu (neutraloi tuottoasteen muutosta post-tax:sta pre-tax:iin eli tasoittaa tuottoasteen nousua tältä osin)

 

9) Miksi Energiavirasto on tehnyt muutoksia valvontamenetelmiin vuodesta 2016 alkaen?

Energiaviraston tulee lain mukaan kehittää valvontamenetelmiä lain vaatimusten, oikeuskäytännön ja valvonnasta saatujen kokemusten perusteella. Muutosten tarkoituksena on varmistaa erityisesti lainsäädännön edellyttämien lisääntyvien investointien toteutusedellytykset (mukaan lukien investointien rahoittaminen) erityyppisille verkonhaltijoille. Myös oikeuskäytännöstä johtui muutostarpeita.

 

10) Onko Energiavirasto kuullut sähköverkkoyhtiöiden asiakkaita menetelmiä kehittäessään?

Valvontamenetelmiä kehittäessään Energiaviraston tulee saattaa menetelmäluonnos riittävän keskustelun kohteeksi. Lain mukaan on kuultava erityisesti asianosaisia, eli sähköverkkoyhtiöitä.

Energiavirasto on viime vuonna varannut myös muun ohella Suomen Omakotiliitto ry:lle, Kuluttajaliitto ry:lle, Kuluttajat ry:lle, Suomen Yrittäjät ry:lle, Suomen kiinteistöliitto ry:lle, suuria sähkönkäyttäjiä edustavalle Suomen ElFi Oy:lle, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitolle, Elinkeinoelämän keskusliitto ry:lle ja eräille muille sähkönkäyttäjien toimialajärjestöille sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle mahdollisuuden kertoa mielipiteensä menetelmäluonnoksesta.

Virasto on järjestänyt noin 70 kuulemistilaisuutta eri osapuolille. Lisäksi menetelmäluonnokset on pidetty julkisesti nähtävillä Energiaviraston verkkosivuilla, missä yhteydessä on pyydetty asiasta kiinnostuneiden näkemyksiä menetelmäluonnoksista.

Virasto on vastaanottanut noin 300 lausuntoa menetelmiin vuosien 2014 – 2015 välisenä aikana.

 

11)  Voiko siirtohinnoittelun neljän vuoden valvontajakson pituutta lyhentää?

Valvontajakson pituus, neljä vuotta, on säädetty sähkömarkkinalainsäädännössä. Energiavirasto ei siten voi lyhentää valvontajakson pituutta.

Energiaviraston valvonnasta saamien kokemusten mukaan neljää vuotta lyhempi valvontajakso ei myöskään ole perusteltu. Sähköverkkotoiminta on pitkäjänteistä liiketoimintaa. Riittävän pituiseen valvontajaksoon perustuva tarkastelu mahdollistaa pitkäjännitteisemmät suunnittelu- ja toimintamahdollisuudet muun muassa investointien toteuttamiselle sekä vakaamman hinnoittelun pitkällä aikavälillä.

 

12)  Miksi kohtuullinen tuottoaste on sama kaikille sähköverkkoyhtiöille, vaikka kaikki eivät joudu maakaapeloimaan?

Lain ja oikeuskäytännön perusteella sähköverkkoyhtiöitä on kohdeltava tasapuolisesti. Sähkömarkkinalainsäädännön mukaan esimerkiksi kaupunki- ja maaseutuyhtiöille ei voi määrätä eri tuottoastetta.

 

13) Eikö sähköverkkoyhtiö voi korottaa hintaa vain niille asiakkaille, joiden sähköverkkoa maakaapeloidaan?

Sähkömarkkinalain mukaan sähköverkkoyhtiön maantieteellisesti yhtenäisellä toiminta-alueella tulee olla sama hinta saman asiakasryhmän sisällä. Asiakasryhmän muodostavat esimerkiksi kaikki samaa sulakekokoa käyttävät asiakkaat.

 

14) Jos sähköverkkoyhtiö perii nelivuotiskautena ylihintaa, saako asiakas korkoa tätä vastaan.

Jos ylihinnoittelun määrä nelivuotiskaudella ylittää kohtuullisen tuoton vähintään 5 prosentilla, siihen lisätään korko, joka on hyvitettävä asiakkaille seuraavan nelivuotiskauden aikana.

 

15)  Sitooko sähköverkkoyhtiön velvollisuus palauttaa nelivuotiskauden aikana peritty ylihinta myös yhtiön seuraajaa, jos tapahtuu liiketoimintakauppa?

Kyllä sitoo. Sähkömarkkinalainsäädännön mukaan sähköverkkotoiminnan luovutuksensaaja tai fuusion tapauksessa vastaanottava yhtiö vastaa luovuttavan tai sulautuvan sähköverkkoyhtiön asiakkaille mahdollisen ylihinnoittelun palautuksesta sekä kuluvan että edeltävän neljän vuoden valvontajakson osalta.

Myöskään omistajanvaihdos ei vapauta sähköverkkoyhtiötä vastuusta palauttaa ylijäämä asiakkailleen.

Vastaavasti luovutuksensaaja tai vastaanottava yhtiö saa osakseen mahdollisen alijäämään kuluvalta ja edeltävältä nelivuotiskaudelta.

 

16)  Voiko yhtiö lisätä valvontamenetelmien sallimaa kohtuullista tuottoaan tai asiakkailta perimäänsä liikevaihtoaan ottamalla paljon velkaa taseeseensa?

Ei voi. Energiavirasto oikaisee yhtiön sähköverkkoliiketoiminnan taseen sähköverkon nykykäyttöarvolla, jonka laskenta perustuu viraston vahvistamiin sähköverkkokomponenttien standardiyksikköhintoihin. Kohtuullinen tuotto lasketaan verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle eli oikaistun taseen oman pääoman ja korollisen vieraan pääoman summalle kertomalla tämä WACC - tuottoprosentilla.

Energiaviraston oikaiseman taseen sitoutunut pääoma voi vastata enintään sähköverkon nykykäyttöarvoa. Vaikka yhtiön taseeseen olisi otettu miten paljon velkaa hyvänsä, sähköverkon nykykäyttöarvo muodostaa enimmäismäärän sitoutuneelle pääomalle, jolle kohtuullinen tuotto lasketaan. Eli mikäli velan määrä ylittää sähköverkon nykykäyttöarvon, ei ylittävä osa ole mukana tuoton laskennassa eikä sille saa tuottoa.

 

17) Miten Energiaviraston valvontamenetelmät ottavat huomioon ulkomaisille omistajille maksetut suuret korkokulut ja verojen minimoinnin?

Valvontamenetelmät eivät huomioi yhtiön lainoistaan maksamia korkokuluja, eli niiden perusteella ei sallita tuottoa menetelmissä. Ne ovat verotuskysymyksiä eikä Energiavirastolla edes ole lakisääteistä toimivaltaa niitä valvoa.

Valvontamenetelmissä kohtuullista tuottoa verrataan toteutuneeseen oikaistuun tulokseen, jolloin nähdään onko yhtiö yli- vai alihinnoitellut verkkopalvelunsa. Toteutunut oikaistu tulos saadaan kun yhtiön sähköverkkotoiminnan tuloslaskelma oikaistaan lisäämällä liikevoittoon muun muassa valvontamenetelmien kannustimien vaikutus. Rahoituskustannukset tulevat tuloslaskelmassa vasta liikevoiton jälkeen, eikä niillä näin ollen ole vaikutusta toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa. Laskenta lähtee siis liikkeelle liikevoitosta, jolloin esimerkiksi yhtiön maksamat korkokulut eivät vaikuta millään tavalla laskentaan.

 

18)  Onko Energiavirasto nostanut sähköverkkoyhtiöille sallittua tuottoastetta, WACCia, 3 prosentista 6 prosenttiin?

Ei ole. Energiavirasto on päivittänyt valvontajaksoilla 2016 – 2019 ja 2020 – 2023 käytettävän kohtuullisen tuottoasteen, eli WACC–tuottoprosentin, laskennassa käytettäviä parametreja. Virasto on myös muuttanut laskennassa käytettävän riskittömän koron määräytymistapaa ja verojen käsittelyä. Lisäksi WACC–tuottoprosentti lasketaan nimellisenä (sisältää inflaatio-odotuksen) eikä reaalisena (ei sisällä inflaatio-odotusta) kuten valvontajaksolla 2012 – 2015.

Osa muutoksista huomioidaan suoraan toisaalla valvontamenetelmissä (inflaatio ja verojen käsittely). Parametrien ja riskittömän koron määräytymistavan muutokset nostavat tuottoprosenttia edellisellä valvontajaksolla sovelletusta jonkin verran.

Inflaation ja verojen käsittely tulee ottaa huomioon kun WACC-tuottoprosentteja verrataan keskenään. Vuosina 2016 – 2019 sovellettava vertailukelpoinen WACC-tuottoprosentti on keskimäärin 1,09 – 1,22 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuosina 2012 – 2015 sovellettu WACC–tuottoprosentti.

Energiavirasto on käsitellyt eri valvontajaksoilla sovellettujen WACC – tuottoprosenttien vertailua eduskunnan talousvaliokunnalle toimittamansa lausunnon liitteessä (kalvo 19).

 

19) Miksi Energiavirasto on muuttanut WACC-tuottoprosentin laskentatapaa reaalisesta nimelliseksi?

Inflaatio voidaan huomioida valvontamenetelmissä kertaalleen joko A) vähentämällä inflaatio-odotus WACC-tuottoprosentista ja inflaatiokorjaamalla pääomakanta tai B) soveltamalla nimellistä WACC-tuottoa ja jättämällä pääomakanta inflaatiokorjaamatta.

Laskentatapa A on haastava, koska inflaatiovähennyksen suuruus tulee silloin määrittää oikein. Asiaa on arvioitu selvityksissä ennen vuotta 2012 alkanutta valvontajaksoa sekä valvontajaksojen 2016 – 2019 ja 2020 - 2023 valvontamenetelmiä valmisteltaessa. Haastetta lisää se, että valvontamenetelmät ovat voimassa kahdeksan vuotta entisen neljän vuoden sijaan. 

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella inflaatio voidaan huomioida valvontamenetelmissä molemmilla tavoilla. Päätöksen perusteella reaalinen riskitön korko ei saa kuitenkaan muodostua negatiiviseksi, mikä on riskinä jos sovelletaan laskentatapaa A) alhaisten korkojen olosuhteissa.

Energiavirasto on katsonut, että laskentatapa B on selkeämpi WACC–tuottoasteen laskennan kannalta, koska tällöin ei tarvitse tehdä etukäteen oletusta inflaatio-odotuksen suuruudesta. Tällöin myöskään pääomakantaan ei tarvitse tehdä erikseen inflaatiokorjausta.

 

20) Miksi riskittömän koron määräytymisperustetta on muutettu?

WACC–tuottoprosentin laskennassa riskittömänä korkona käytetään Suomen valtion 10 vuoden obligaation korkoa. Laskennassa käytettävän riskittömän korkokannan arvo päivitetään vuosittain.

Aikaisemmilla valvontajaksoilla riskitön korkokanta on määritetty Suomen valtion 10 vuoden obligaation koron edeltävän vuoden arvon perusteella. Valvontajaksoilla 2016 – 2019 ja 2020 – 2023 riskitön korkokanta määritetään joko Suomen valtion 10 vuoden obligaation koron edeltävän vuoden arvon tai Suomen valtion 10 vuoden obligaation koron 10 edellisen vuoden keskiarvon perusteella, riippuen siitä kumpi arvo on korkeampi.

Suomessa on 80 jakeluverkonhaltijaa, joista suurin osa on pieniä toimijoita. Vaikka viime vuosina korkotaso on ollut keskimääräistä historiallista tasoa matalampi, kaikkien verkonhaltijoiden vieraan pääoman hankkimisen kustannukset eivät välttämättä ole alentuneet vastaavasti. Viraston tulee kuitenkin kohdella verkonhaltijoita tasapuolisesti tuottoprosentin määrittämisessä.

Energiavirasto katsoo, että seuraavilla kahdella valvontajaksolla sovellettava tapa määrittää riskitön korko antaa kaikille verkonhaltijoille paremmat mahdollisuudet toteuttaa lainsäädännön vaatimukset ja tehdä tarvittavat investoinnit. 

 

21) Onko muissa EU-maissa sähköverkkoyhtiöille sallittu sama tuottoaste kuin Suomessa?

Sähköverkkoyhtiöiden sallittu tuottoaste vaihtelee eri EU-maissa. Eroista tuottoasteissa ei kuitenkaan voi suoraan päätellä eroja sähköverkkoyhtiöille sallitun euromääräisen tuoton määrässä. Tähän vaikuttavat myös erot valvontamenetelmien muissa osa-alueissa.

Energiavirasto on koonnut yhteenvedon eräiden eurooppalaisten maiden regulaattorien soveltamasta kohtuullisesta tuottoasteesta eduskunnan talousvaliokunnalle toimittamansa lausunnon liitteessä (kalvo 20). Esimerkiksi Ruotsissa viranomaisen määräämä tuottoaste nimelliseksi muutettuna vuosille 2016 – 2019 on 6,65 prosenttia, kun Suomessa vastaava on 6,87 prosenttia. Norjassa vertailukelpoinen tuottoaste on vuosina 2007 – 2016 ollut keskimäärin 6,28 prosenttia.

 

22) Eikö sähkönsiirtoa voi kilpailuttaa?

Sähkönsiirto on luonnollinen monopoli. Se tarkoittaa, ettei kilpailevien sähköverkkojen rakentaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi sähköverkkojen toimintavarmuus on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää.

Näistä syistä johtuen jakeluverkot on säädetty lakisääteisiksi monopoleiksi. Asiakas voi kilpailuttaa vain liittymisjohtonsa rakentamisen. Sen sijaan sähkön myynnin kilpailuttamisella asiakas voi pienentää sähkölaskuaan. Hintavertailun voit tehdä sahkonhinta.fi-palvelussa.

 

23)  Kuinka suuri on siirron osuus sähkölaskusta?

Sähkönsiirron osuus on karkeasti noin kolmannes sähkölaskusta. Toisen kolmanneksen muodostaa sähköenergia (myynti). Kolmannes sähkölaskusta on veroa ja veronluonteisia maksuja.