Web Content Display

Blogs

« Back

Ripeys on valttia ilmastotoimissa

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n huhtikuinen raportti oli perusviestiltään kovin tuttu: kasvihuonekaasupäästöt kasvavat edelleen ja ilmaston lämpenemistä voidaan rajoittaa vain suurilla institutionaalisilla ja teknologisilla muutoksilla. Maailmanlaajuisia nettopäästöjä tulisi vähentää 40 - 70 prosenttia vuosisadan puoliväliin mennessä ja vuoteen 2100 käytännössä olemattomiin. Olennaista on irrottaa päästökehitys talouden ja väestön kasvusta.

Vaikka polkuja vähäpäästöiseen tulevaisuuteen on monta, ne kaikki edellyttävät huomattavia investointeja. IPCC muistuttaa nopean toiminnan eduista ja teknologiavaihtoehtojen tarpeesta. Yhteistä kestäville poluille on, että sähköntuotannon päästöjen tulisi laskea liki nollaa.

Kaiken energian käytön osalta energiatehokkuus on avainroolissa. Raportista esiin poimittu tapa kerätä hiilidioksidia ilmakehästä olisi yhdistää biomassapohjainen sähköntuotanto hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS).

Kuinka temppu tehdään?

Päästöjen vähentämisen keinot energiasektorilla ovat periaatteessa hyvin tiedossa erityisesti kansainvälisen energiajärjestön IEA:n viestiminä. Säästetty energia on parasta energiaa ja energiatehokkuutta tuleekin kehittää merkittävästi kaikkialla. Päästöttömät ja vähäpäästöiset energialähteet ovat välttämättömyys, mikä tarkoittaa paitsi uusiutuvan energian lisäämistä käytännössä myös ydinenergian jatkuvaa hyödyntämistä. CCS-teknologiat puolestaan ovat toistaiseksi kehittyneet toivottua hitaammin.

Sikäli kuin komission ajatuksista voi päätellä, Euroopan unioni on ottamassa ilmasto- ja energiastrategiansa ohjenuoraksi juuri päästöjen vähentämisen. Päästöjen vähentäminen 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 on päätavoite ja uusiutuvan energian samoin kuin energiatehokkuuden tavoitteet voitaisiin pitkälti määritellä sen kautta. Vuonna 2050 päästövähenemän tulisi olla jo 80 - 95 prosenttia. Komission silmissä päästökauppa on keskeinen ohjauskeino ja vaikea sille onkin löytää uskottavia vaihtoehtoja.

EU:n osuus globaaleista päästöistä on vain 11 prosenttia (vuonna 2012). Suurin päästäjä Kiina (29 %) on aloittamassa panostukset päästöjen vähentämiseen ja Yhdysvallat (16 %) on puolestaan nauttinut edullisesta liuskekaasusta, joka on toki kivihiiltä parempi vaihtoehto. Huolestuttavinta kehitys on väkirikkaassa Intiassa, jonka osuus (6 %) globaaleista päästöistä on rajussa kasvussa.

Lasku kasvaa odottaessa

Miten motivoida koko maailma päästöjen leikkaamiseen? Raha lienee tässäkin paras konsultti: ymmärrys ilmaston muutoksesta ja siihen sopeutumisesta seuraavista kustannuksista syvenee koko ajan. Kaikki viittaa siihen, että on edullisempaa toimia nyt kuin myöhemmin. Globaali päätöksenteko edellyttää kuitenkin kaukonäköisyyttä ja reiluutta. Ilmastokakussa ei ole kyse hyötyjen jyvittämisestä, vaan haittojen jakamisesta: ripein toimin voitaisiin joka tapauksessa päästä yhdessä vähemmällä.

Ilmastoskeptikotkin myöntänevät, että fossiilisia polttoaineita ei voida kauaa kuluttaa nykyistä tahtia. Tästäkin näkökulmasta mielenkiintoisia ovat VTT:n ja VATT:n arviot komission 2030-paketin kustannuksista. Erityisesti liikennesektorin päästöjä tulisi vähentää, mihin tarkoitukseen toisen sukupolven biopolttoaineet olisivat Suomelle kustannustehokkain tapa.

Toinen keskeinen arvio oli, että päästöjen vähentämisen rajakustannukset kasvavat merkittävästi siirryttäessä kohti ehdotettua 40 prosentin tasoa. Onko näin, riippuu muun muassa teknologian kehityksestä, mutta varmasti ainakin siitä, ketkä kaikki ovat mukana ilmastotalkoissa.

Yksi Energiaviraston strategisista tavoitteista on edistää kustannustehokkaasti ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tästä lehdestä voitte lukea, mitä se tarkoittaa erityisesti päästökaupan ja energiatehokkuuden osalta.

 

Aurinkoista kesää!

Riku Huttunen

Ylijohtaja

 

 

 

 

 

 

Comments
Trackback URL:

Ei vielä kommentteja EN. Ole ensimmäinen EN.

Web Content Display

Web Content Display