Web Content Display

Kanta-, alue- ja jakeluverkkojen rajaushanke

Selvityksessä Suomen kanta-, alue- ja jakeluverkkojen rajauksesta on paneuduttu rajauskysymykseen ennen kaikkea periaatteelliselta näkökannalta. Rajausperiaatteet on puettu kriteereiksi, jotka toimivat työkaluna arvioitaessa tulevia verkkorajauksen muutostarpeita. Rajausperiaatteiden ja -kriteerien luonnissa on paneuduttu myös kysymyksen vaikutuksiin sähkömarkkinalain ja nykyisten käytäntöjen kannalta.

Verkkorajauksen osalta keskeisin ja haastavin tehtävä on kantaverkon ja alueverkon välinen rajaus. Jakeluverkon rajaus on asetettu laissa yksiselitteisesti. Sen sijaan laki ei määrittele kantaverkon tai alueverkon rajausta. Nykyisissä kantaverkon ja alueverkon rajauksissa on erilaisia käytäntöjä eri puolilla Suomea. Tilanne on historiallisen kehityksen tulos.

Nykytilanne alueverkkojen laajuudessa ja omistuksessa on kirjava. Alueverkoksi on luokiteltu niin jakeluverkkoyhtiöiden omistama, alueellista siirtotarvetta palveleva verkko kuin teollisuuden omistamat liittymisjohtoluonteiset yhteydet. Tämän seurauksena alueverkkojen toiminnassa noudatettavat periaatteet vaihtelevat, mikä ilmenee esimerkiksi periaatteissa mahdollisten uusien käyttäjien liittämisessä ja hinnoittelussa. Kirjavuuden seurauksena useat toimijat kokevat olevansa verkkopalvelukustannusten suhteen epätasapuolisessa asemassa toisiin verrattuna. Tilanne heikentää lisäksi tehokasta ja kokonaisvaltaista verkon suunnittelua tilanteissa, joissa kanta- ja jakeluverkon välisen verkon omistuksen jakaantuessa usean osapuolen kesken.

Kantaverkon määrittelyn kantaviksi periaatteiksi on tunnistettu valtakunnallinen kattavuus, käyttövarmuus ja syrjimättömyys. Näitä periaatteita kunnioittaen määritelty kantaverkko täyttää tehtävänsä taata tasapuolinen ja syrjimätön pääsy yhteispohjoismaisille sähkömarkkinoille ja varmistaa Suomen sähköjärjestelmän korkea käyttövarmuus. Periaatteiden kunnioittamisen lisäksi kantaverkolta edellytetään, että se on mahdollisimman selkeälinjainen ja helppokäyttöinen.

Selvityksessä luodut kantaverkon vähimmäiskriteerit liittyvät verkon käyttötarkoitukseen ja tuotanto- tai kulutuskeskittymän merkitykseen, rengaskäyttöisyyteen sekä jännitetasoon.

Ensimmäinen kantaverkkoa määrittävä kriteeri on käyttötarkoitus. Verkon osat, jotka palvelevat kantaverkon tehtävää liittää yhteen valtakunnallisesti merkittävät tuotanto- ja kulutuskeskittymät, kuuluvat kantaverkkoon. Käyttötarkoituksensa puolesta kantaverkkoon kuuluvat lisäksi sähkömarkkinoiden käytössä olevat valtakunnan rajat ylittävät yhteydet. Rengaskäyttöisyys - kriteerin mukaiset johdot varmistavat kantaverkon korkean käyttövarmuuden poikkeustilanteissa. Muiden kuin runkoverkon kannalta välttämättömien rengaskäyttöisien 110 kV johtojen kuuluminen kantaverkkoon on ratkaistava valtakunnallisen tasapuolisuuden kannalta.

Vähimmäiskriteereiden mukainen kantaverkon laajuus ei huomioi riittävästi kantaverkon keskeisen syrjimättömyys- ja tasapuolisuustehtävän toteutumista. Palveluverkoiksi on nimetty se osa kantaverkkoa, jolla toteutetaan näitä tavoitteita. Kantaverkon laajuus on keskeinen tekijä tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden varmistamisessa sähkömarkkinoiden osapuolille.

Pääkaupunkiseudun merkittävän tehotiheyden ja korkean käyttövarmuustason vaikutukset EMV:n valvontamalliin tulee korjata valvontamallia kehittämällä. Kantaverkon ulottaminen syvälle kulutuskeskittymäalueille on ratkaistava taajama-alueen verkon ja kantaverkon teknistaloudellisen kokonaistarkastelun pohjalta. Kantaverkon ulottumisen keskeisenä kriteerinä on uuden verkonosan luonne ja merkitys osana kantaverkon siirtojohtoa.

Verkon kehitystarpeita arvioidaan ja suunnitellaan alueellisesti. Fingrid toteuttaa verkkosuunnittelun tiiviissä yhteistyössä kantaverkkoasiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Keskusteluja käydään ja kehittämissuunnitelmat tehdään pääsääntöisesti kahdenvälisesti. Alueellisen suunnittelun toimintamallia olisi syytä kehittää avoimemmaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi.
 
Jatkossa on tarpeen luoda ja kuvata prosessi, jonka mukaisesti toimitaan verkon kehittämistä koskevissa muutos- ja ristiriitatilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi tapaukset, joissa kantaverkon kehittyminen aiheuttaa muutostarpeita sen laajuuteen tai tapaukset, joissa on erimielisyyksiä tarvittavan verkon kehittämisinvestointien vastuiden kohdistamisesta. Energiamarkkinavirasto olisi luonteva taho toimimaan ratkaisuiden tekijänä.

On tärkeää, että uuden direktiivin kansallisen toteutuksen yhteydessä tehtävässä ratkaisussa huomioidaan ratkaisun tasapuolisuus ja käytännön vaikutukset verkkoasiakkaiden verkkopalvelun hintaan. 110 kV verkon nykyisten hinnoittelu-käytäntöjen selvittäminen on tarpeellista verkkoasiakkaiden tasapuolisen kohtelun kannalta.

Nykyisissä säännöksissä ei määritellä kriteereitä kanta- ja alueverkolle. Tältä osin nähdään tarpeelliseksi, että säännöksiä täsmennetään. Täsmällisiä kriteereitä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista asettaa säännöksissä. Näin luodaan edellytykset verkkotoiminnan tehokkaalle kehittämiselle sähköjärjestelmän muutoksissa.

Tuulivoimalle sovellettavaa verkkopalveluhinnoittelua olisi syytä tutkia tarkemmin hinnoitteluperiaatteiden yhtenäistämiseksi. Lisäksi tuulivoimalle asetettavissa teknisissä liittymisvaatimuksissa tulisi huomioida nykyisen tuulivoimateknologian verkkoystävällisyys.

Lisätiedot: Martti Hänninen 010 6050 024

Liitetiedostot:
Selvitys sähköverkkojen rajauksesta