Web Content Display

Uutiset

Asset Publisher

Markkinaoikeus ei hyväksynyt lisäaikaa ylijäämän palauttamiseksi asiakkaille

Markkinaoikeus pysytti Energiaviraston päätöksen, jonka mukaan verkonhaltijalle ei tullut myöntää hakemaansa lisäaikaa toisen valvontajakson ylijäämän palauttamiseksi asiakkaille. Markkinaoikeus hylkäsi muiltakin osin verkonhaltijan valituksen koskien verkonhaltijan kolmannen valvontajakson valvontapäätöstä.

Verkonhaltija vaati valituksessaan markkinaoikeudessa, että sille tulee myöntää lisäaikaa toisella valvontajaksolla 2008-2011 keräämänsä ylijäämän palauttamiseksi asiakkaille. Energiavirasto oli hylännyt verkonhaltijan lisäaikahakemuksen. Lisäksi verkonhaltija vaati, että kolmannen valvontajakson 2012–2015 valvontamenetelmiä vuoden aikana valmistuneiden sähköverkkoinvestointien käsittelyn osalta on sovellettava toisin kuin Energiavirasto oli päättänyt.

Markkinaoikeus hylkäsi verkonhaltijan valituksen päätöksellään MAO:316/18.

Energiaviraston katsoo, että markkinaoikeuden ratkaisu tukee sitä sähkömarkkinalainsäädännön lähtökohtaa ja Energiaviraston käytäntöä, että lisäajan myöntäminen verkonhaltijalle keräämänsä ylijäämän palauttamiseksi asiakkaille voi tulla kyseeseen vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Markkinaoikeus korostaa loppukäyttäjän asemaa ja oikeutta ylijäämän palautukseen kohtuullisessa ajassa. Verkonhaltijan normaalit liiketoimintariskit eivät ole valvontalaissa tarkoitettu painava syy myöntää lisäaikaa.

Energiavirasto mukaan markkinaoikeuden ratkaisu myös vahvistaa entisestään sähkömarkkinalainsäädännössä keskeistä etukäteisen valvonnan periaatetta. Sen mukaan valvontapäätöstä antaessaan Energiavirasto perustaa ratkaisunsa valvontamenetelmien sanamuotoon ja sisältöön, joita koskevat mahdolliset tulkintakysymykset virasto päätöksellään ratkaisee. Valvontamenetelmien sisältö on ammattimaisen sähköverkonhaltijan ymmärrettävissä.

Palveluperiaatteiden on oltava kohtuulliset

Verkonhaltijan keräämän ylijäämän kompensoinnin tasoitusjakson pidentämiseksi verkonhaltija vetosi muun ohella siihen, ettei toisen valvontajakson valvontapäätös ollut kolmannen valvontajakson lähestyessä loppua vielä lainvoimainen verkonhaltijan haettua valvontapäätökseen muutosta markkinaoikeudessa. Markkinaoikeus katsoi, että koska muutos oli johtanut kompensoitavan ylijäämän pienentymiseen, tätä ei voida pitää verkonhaltijan kannalta valvontalain esitöissä todettuna merkittävänä muutoksena, eikä siten valvontalain mukaisena painavaa syytä tasoitusjakson pidentämiselle.

Markkinaoikeus katsoi, ettei verkonhaltijan vaatimalla tavalla myöskään toisella valvontajaksolla alkanutta korkotason alenemista voida pitää valvontalaissa tarkoitettuna painava syynä pidentää tasoitusjaksoa. Markkinaoikeus toteaa erityisesti ratkaisussaan, että korkotason jo pitkään jatkunut aleneminen liittyy verkonhaltijan normaaliin liiketoimintariskiin, jonka verkonhaltija on myös voinut ottaa huomioon valvontajakson aikana.

Markkinaoikeus korosti ratkaisussaan sähkömarkkinalainsäädännön tavoitetta turvata loppukäyttäjille kohtuulliset palveluperiaatteet. Markkinaoikeus katsoi, että ylijäämän kompensoiminen kohtuullisessa ajassa sen kertymisen jälkeen on loppukäyttäjien edun mukaista siinäkin tapauksessa, että kompensoinnin tultua suoritetuksi hintataso jälleen palautuisi selvästi korkeammalle tasolle.

Markkinaoikeus totesi lisäksi, että verkonhaltija oli saanut valvontajakson aikana Energiavirastolta päivitettyä tietoa, että sen toiminta on ollut toisen valvontajakson jälkeen edelleen kolmannella valvontajaksolla edelleen ylijäämäistä. Ottaen vielä huomioon verkonhaltijan toimiminen sähköverkkoliiketoiminnan elinkeinonharjoittajana, markkinaoikeus katsoi, ettei Energiavirasto ollut laiminlyönyt hallintolain mukaista neuvontavelvollisuutta tavalla joka voisi muodostaa valvontalain mukaisen painavan syyn tasoitusjakson pidentämiselle.

Vuoden aikana rakennettujen ja valmistuneiden sähköverkkoinvestointien osalta verkonhaltija vaati, että ne tuli ottaa huomioon yhtiön hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa kirjanpitoarvossaan ja sallia niille kirjanpitoon perustuva suunnitelmien mukainen poisto. Markkinaoikeus katsoi, että Energiaviraston menettelyn arvioinnin perusteeksi oli otettava lainvoimaisen vahvistuspäätöksen sanamuoto. Markkinaoikeuden mukaan – toisin kuin verkonhaltija vaati – valvontamenetelmien kohdassa 3.1.2 on määrätty niiden pääomien oikaisusta ja arvottamisesta, jotka eivät kuulu sähköverkkoon. Markkinaoikeus totesi, että erityyppisten pääomien arvostamista koskevan eron on täytynyt olla ammattimaisen sähköverkonhaltijan ymmärrettävissä.

Markkinaoikeus katsoi, että koska vahvistuspäätöksen menetelmäliitteessä ei ole erityisesti määrätty vuoden aikana valmistuneiden sähköverkon osien komponentteihin sidotun pääoman arvostamisesta, niiden arvostamisessa on muiden sähköverkkokomponenttien tavoin tullut soveltaa vahvistuspäätöksen menetelmäliitteen kohtaa 3.1.1. Näin ollen Energiavirasto oli menetellyt sähkömarkkinalain, valvontalain tai vahvistuspäätöksen menetelmäliitteen mukaisesti hylätessään verkonhaltijan vaatimuksen vuoden aikana valmistuneiden sähköverkkoinvestointien huomioon ottamisesta kirjanpitoarvossaan.

 

Lisätiedot:

Lakimies Heikki Vestman, puh 029 5050 029, heikki.vestman@energiavirasto.fi
Johtava asiantuntija Tiina Karppinen, puh 029 5050 035, tiina.karppinen@energiavirasto.fi


Web Content Display