Web Content Display

Yleistä päästökaupasta

EU:n sisäisen päästökauppajärjestelmän sekä Kioton pöytäkirjan mukaisen kansainvälisen päästökaupan tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen seuraaminen ja hiilidioksidin päästövähennystavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. YK:n ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja astui voimaan vuonna 2005. Pöytäkirjassa määritellään teollisuusmaille sitovat kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteet. Vähennysvelvoitteet koskevat yhteensä kuutta kasvihuonekaasua, mutta EU:n sisäisessä päästökaupassa ovat mukana tällä hetkellä hiilidioksidipäästöt, alumiinin tuotannon perfluorihiilipäästöt sekä kemianteollisuuden typpioksiduulipäästöt. Päästökauppajärjestelmän tarkoituksena on toimia siten, että siihen kuuluvien toimialojen päästöt pysyvät ennalta määritellyn kokonaispäästömäärän rajoissa.

EU:n sisäinen päästökauppa alkoi vuoden 2005 alussa. Tämä ensimmäinen EU:n päästökauppakausi päättyi vuoden 2007 lopussa. Toinen EU:n päästökauppakausi koski vuosia 2008 - 2012. Kolmas EU:n päästökauppakausi koskee vuosia 2013 - 2020. Vuoden 2012 alusta lukien päästökauppa laajeni kattamaan myös ilmailun.

Suomessa päästökaupasta säädetään päästökauppalailla (311/2011) ja asetuksilla. Päästökauppalakia sovelletaan muun muassa polttoaineiden polttoon laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 megawattia ja niiden kanssa samaan kaukolämpöverkkoon liitettyjen pienempien polttolaitosten sekä öljynjalostamoiden, koksaamoiden, eräiden teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuden laitosten prosessien, eräiden petrokemian laitosten prosessien sekä kivivillan ja nokimustan valmistuksen polttoprosessien hiilidioksidipäästöihin. Vuodesta 2013 eteenpäin päästökaupan piiriin ovat kuuluneet myös alumiinin tuotannon perfluorihiilipäästöt ja kemianteollisuuden typpioksiduulipäästöt. Suomessa päästökauppa koskee noin 600 laitosta.

Päästökaupan piiriin kuuluva laitos tarvitsee päästöluvan, jonka nojalla sillä on oikeus päästää kasvihuonekaasuja ilmakehään. Lupien myöntäminen kuuluu Energiavirastolle. Päästölupahakemuksessaan toiminnanharjoittaja esittää tarkkailusuunnitelman, josta ilmenee laitoksen kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailumenetelmät. Päästöjen tarkkailusta on EY:n komissio antanut asetuksen (EU) 601/2012, jossa määritellään päästötietojen tarkkailuvaatimukset ja tarkkuustasot. Toiminnanharjoittajat raportoivat hiilidioksidipäästöistään toimittamalla vuosittain Energiavirastoon päästöselvitykset, joista selviää laitosten edellisenä vuonna päästämät hiilidioksidimäärät. Päästöselvitykset tulee todentaa ennen niiden toimittamista päästökauppaviranomaiselle. Todentaminen kuuluu Energiaviraston hyväksymille riippumattomille toimijoille.

Päästöluvan lisäksi päästökaupassa mukana oleva toiminnanharjoittaja voi hakea ilmaiseksi jaettavia päästöoikeuksia. Laitoskohtaisesti myönnettävät päästöoikeusmäärät riippuvat toimialasta ja oikeuksien määrän laskenta perustuu komission ilmaisjakopäätökseen 2011/278/EU päästöoikeuksien harmonisoiduista jakosäännöistä. Päästöoikeuksien ilmaisjakoa koskevat hakemukset käsittelee työ- ja elinkeinoministeriö.

Päästökauppadirektiiviä muutettiin vuonna 2008 siten, että ilmailutoiminta otettiin mukaan yhteisön päästökauppajärjestelmään (direktiivi 2008/101/EY). Päästökauppa koskee EU:n sisäisiä lentoja sekä kaikkia EU:n alueelta lähteviä ja sinne saapuvia koneita. Lentoliikenteen päästökaupan tarkoituksena on edistää lentoliikenteestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti. Kuten yleinen päästökauppa, myös lentoliikenteen päästökauppa perustuu vaihdannan piirissä oleviin päästöoikeuksiin.

Lentoliikenteen ensimmäinen päästökauppakausi alkoi 1.1.2012 ja kestää 31.12.2012 asti. Seuraava päästökauppakausi on yhdenmukainen kiinteiden laitosten päästökauppakauden kanssa eli se alkaa 1.1.2013 ja kestää 31.12.2020 asti.  Lentoliikenteen päästökauppaviranomaisena Suomessa toimii Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi).

Energiavirasto hallinnoi Suomen päästökaupparekisteriä, jonne kirjataan päästöoikeudet ja -yksiköt, niiden hallussapidot ja siirrot. Päästökaupparekisterissä avataan hakemuksesta tili jokaiselle päästökaupan piiriin kuuluvalle laitokselle ja ilma-aluksen käyttäjälle. Toiminnanharjoittajat ja ilma-aluksen käyttäjät ilmoittavat rekisterissä vuosittain tilikohtaisesti todennetut päästömäärät ja todentajat vahvistavat ne. Lisäksi toiminnanharjoittajat ja ilma-aluksen käyttäjät palauttavat ko. tileiltä vuosittain edellisen vuoden todennettuja päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästökaupan piiriin kuuluvien toimijoiden lisäksi myös muilla organisaatioilla ja yksityishenkilöillä on tietyin rajoituksin mahdollisuus avata rekisteriin päästöoikeustilejä, hankkia haltuunsa päästöoikeuksia ja -yksiköitä ja käydä niillä kauppaa.