Web Content Display

Uutiset

Asset Publisher

« Back

MAO:n ratkaisu maakaasuverkkotoiminnan tuoton määrittämisen menetelmistä

Markkinaoikeus katsoi, ettei Energiavirasto ole menetellyt valittajan esittämällä tavalla maakaasumarkkinoita koskevien oikeusohjeiden vastaisesti vahvistaessaan yhtiön noudatettavaksi valvontamenetelmät kolmannelle ja neljännelle valvontajaksolle.

Markkinaoikeudessa oli verkonhaltijan valituksesta ratkaistavana kysymys verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton määrittämistä koskevien menetelmien vahvistamisesta maakaasuverkkotoiminnan kolmannelle (1.1.2016-31.12.2019) ja neljännelle (1.1.2020-31.12.2023) valvontajaksolle.

Verkonhaltija vaati ensisijaisesti, että markkinaoikeus muuttaa valvontamenetelmiä verojen käsittelyn ja verotekijän huomioon ottamisen osalta sallitun tuoton laskennassa siirryttäessä toiselta valvontajaksolta kolmannelle valvontajaksolle, sekä verkkokomponenttien yksikköhintojen päivityksen osalta.

Markkinaoikeus totesi, että kun vain osaan vahvistuspäätöksen elementeistä ja menetelmiin sisältyvistä parametreista on haettu muutosta, niiden arvioinnissa on noudatettava varovaisuutta sen tilanteen välttämiseksi, että mahdollisesta muutoksesta aiheutuisi päätöksiin sisäistä ristiriitaa, epäloogisuutta tai samojen tekijöiden huomioon ottamista useaan kertaan. Varovaisuusperiaatetta ei voida soveltaa valvontamenetelmissä yksipuolisesti verkonhaltijoiden eduksi, vaan Energiaviraston tulee harkintaa tehdessään ottaa huomioon sekä verkonhaltijan näkökanta, että yhtiöiden asiakkaiden etu sekä arvioida asiaa koko verkkotoiminnan ja sen erityisvalvonnan toimivuuden kannalta.

Energiavirasto ei ole markkinaoikeuden mukaan sidottu verkonhaltijan esittämiin menetelmiin. Samoin verkonhaltijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi Energiaviraston on lähtökohtaisesti sovellettava yhtenäisiä laskentamenetelmiä, joiden on oltava verkkopääoman määrittelyperiaatteiden osalta samat kaikille verkonhaltijoille. Yksikköhintojen päivittäminen on laskentamenetelmään vaikuttava osatekijä, joten sitä on sovellettava kaikkiin verkonhaltijoihin samalla tavalla.

Markkinaoikeus huomioi päätöksensä perusteluissa Energiaviraston kannan, jonka mukaan verkonhaltijan vaatima malli johtaisi inflaation kehityksen huomioon ottamiseen osin kahteen kertaan kohtuullisen tuoton sekä tasapoiston laskennassa. Menetelmissä inflaatio otetaan kertaalleen huomioon sekä kohtuullisen tuoton että toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa kohdassa kuvatulla tavalla. Markkinaoikeus huomioi päätöksensä perusteluissa myös Energiaviraston esittämän siitä, että maakaasun siirtoverkoissa uusien investointien määrä on ollut varsin vähäistä ja tekniikan kehittyminen on ollut hidasta. Siten uusien kustannustietojen saaminen ja yksikköhintojen luotettava päivittäminen niiden perusteella saattaisi olla ongelmallista.

Markkinaoikeus totesi myös, että sähkö- ja maakaasuverkonhaltijoiden toisistaan poikkeavat toimintaolosuhteet on otettu nyt kysymyksessä olevissa vahvistuspäätöksessä ja valvontamenetelmissä huomioon valvontalain esitöissä tarkoitetulla tavalla. Markkinaoikeus totesi edelleen, että sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevasta lainsäädännöstä esitöineen seuraa, että laskentamenetelmien on lähtökohtaisesti oltava yhtenäisiä, vaikka menetelmien parametreissa voidaan ottaa huomioon joitain toimialakohtaisia perusteltuja eroja.

Verkonhaltijan ei ole katsottava osoittaneen, että verkkokomponenttien yksikköhintojen päivitys kolmannen ja neljännen valvontajakson vaihtuessa johtaisi valvontamenetelmissä oikeampaan ja parempaan lopputulokseen. Verkonhaltija ei ole myöskään osoittanut, että nyt omaksuttu malli johtaisi sellaiseen lopputulokseen, jota ei voitaisi pitää verkonhaltijan kannalta kohtuullisena.

Markkinaoikeuden mukaan Energiavirasto on voinut laajan harkintavaltansa puitteissa pitää tarkoituksenmukaisena, ettei verkkokomponenttien yksikköhintoja päivitetä kolmannen ja neljännen valvontajakson vaihtuessa. Kokonaisuutta arvioiden ei voida katsoa, että virasto olisi tältä osin menetellyt lainvastaisesti ja että verkonhaltijan oikeus kohtuulliseen tuottoon olisi vaarantunut.

Markkinaoikeus totesi hinnoittelun valvontaa koskevaan sääntelyn luonteeseen kuuluuvan, että valvontamenetelmät voivat muuttua seuraavilla valvontajaksoilla. Markkinaoikeus katsoo, että yksittäisen verkonhaltijan taloudellisilla eduilla ei kuitenkaan ole suoraa eikä ratkaisevaa merkitystä siihen, kuinka Energiaviraston on mahdollista kehittää valvontamenetelmiään. Markkinaoikeus totesi vielä, että verkonhaltijaa on asianmukaisesti kuultu valvontamenetelmiin suunnitellusta muutoksesta.

Markkinaoikeus katsoi, ettei Energiavirasto ole menetellyt valittajan esittämällä tavalla maakaasumarkkinoita koskevien oikeusohjeiden vastaisesti vahvistaessaan muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään verkonhaltijan noudatettavaksi valvontamenetelmät kolmannelle ja neljännelle valvontajaksolle. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.

Lisätiedot: Lakimies Viivi Varila, puh 029 5050 050 ja johtava asiantuntija Tiina Karppinen, puh 029 5050 035.

MAO:247/17


Web Content Display